|
Sturrockin analyysi
Condonin raportista
II. Tiedemiehet ja UFO
-ilmiö
Vaikkakin, kuten jaksosta I
kävi selville, tiedeyhteisö on ollut taipuvainen väheksymään
UFO -ilmiön merkitystä, eräät yksittäiset tiedemiehet ovat
esittäneet, että ilmiö on paitsi todellinen, myös huomion
arvoinen. Samanlaisia näkemyksiä on esitetty muissakin
tieteellisissä yhteyksissä (Hearings of the House Committee
on Science and Astronautics (Roush,1968) sekä Hynekin
kirjassa (Hynek, 1972) ). On myös huomionarvoista, että eräs
merkittävä tiedeseura, American Institute of Aeronautics and
Astronautics (AIAA), asetti vuonna 1967 erityisen jaoston
selvittämään 'tuoretta ja objektiivista näkökulmaa UFO
-ilmiöön'. Jaosto julkaisi tilanneraportin (Kuettner, 1970)
ja tuki rahallisesti kahden erikseen määritellyn UFO
-tapausanalyysin julkaisemista (McDonald, 1971; Thayer,
1971). Nämä kumpikin oli esitetty myös Condonin raportin
yhteydessä. AIAA:n tapausselostukset ovat yksityiskoh-
taisempia kuin Condonin raportissa esitetyt. Samalla ne on
perusteltu selvästi paremmin yksilöityjen näkökohtien
nojalla kuin Condonin raportissa.
Julkisissa kannanotoissaan
(vaikka tämä ei välttämättä koske yksityisesti esitettyjä
ajatuksia; kts. Sturrock, 1978), tiedemiehet ilmaisevat
yleensä suhtautuvansa kielteisesti UFO -kysymykseen, ja tätä
asennoitumista on mielenkiintoista yrittää ymmärtää.
Useimmilla tieteenharjoittajilla ei koskaan ole ollut
tilaisuutta kohdata minkäänlaista UFO -ilmiötä koskevaa
näyttöä. Tiedemiesten pääosa saa UFO -aihetta koskevia
tietoja vain tiedejulkaisuista, mikäli eivät itse tee asiaa
koskevia tutkimuksia tai joudu havaitsijan asemaan.
Eräin harvoin poikkeuksin,
tiedealan ammattilehdet eivät julkaise UFO -havainnoista
kirjoitettuja tutkimuksia. Tätä merkitsevä linja on lehden
tasoa seuraavien lukijoiden sanelema. Asiantilaa tukee se,
että tietojen ilmeinen epätarkkuus johtaa käsitykseen, ettei
tapahtumaa kannata tutkia. Tämä asenne voi kuitenkin johtaa
siihen, ettei tarkkoja tietoja edes haluta toimittaa.
Sensaatiolehtien ilmoittaessa oudosta havainnosta --
toisinaan värikkäästi ja mielikuvitusta ruokkivin
sanakääntein -- ja kun tieteelliset julkaisut eivät ole
puhuneet aiheesta, tiedemiehet ovat ymmärrettävästi siinä
käsityksessä, että moiset havainnot ovat vain jonkinlaista
harhaa; parhaimmillaankin ne ovat vain virhehavaintoja
jostakin tavanomaisista asioista tai luonnonilmiöistä,
pahimmillaan taas suureen yleisöön kohdistuvia tekaistuja
juttuja.
Jokainen tähän aiheeseen
vähänkin aikaansa käyttävä tieteentekijä käsittää hyvin
nopeasti, että monet vähäiset ja luotettavatkin havainnot
ovat selitettävissä erilaisten heijastusten,
säähavaintopallojen sekä muiden enemmän tai vähemmän
tuttujen elämään liittyvien seikkojen tai luonnonilmiöiden
ja teknisten laitteiden aiheuttamiksi. Lisätutkimukset
saattavat kuitenkin tuottaa dramaattisia raportteja, jotka,
mikäli niihin on uskominen, osoittavat, että maapallolla
vierailee korkeasti kehittyneen sivilisaation edustajia,
joiden siis oletetaan olevan maanulkopuolisia, ja
jotka käyttävät jotakin meille tuntematonta loisteliasta
lentotekniikkaa.
Tällaisen mahdollisuuden
kohdatessaan tiedemies pyrkii luonnostaan pohtimaan asian
käytännön mahdollisuuksia. Päätelmien teko asiassa tapahtuu
kaiken sen tiedon avulla, joka on saatavissa
aurinkokunnasta, maailmankaikkeudesta, fysiikan laeista ja
elämän säilymisen edellytyksistä. Tämän tiedon nojalla
tutkija voi hyvinkin tulla lopputulokseen, että moinen
hypoteesi täytyy hylätä.
Condon tarjoaa itsekin
esimerkkiä tällaisesta päättelystä (Condon & Gillmor, 1968,
s. 28). Lähtien olettamuksesta, että mahdollisen vieraan
sivilisaation täytyy olla lähtöisin joltakin meidän
aurinkoamme tai jotakin muuta tähteä kiertävältä
planeetalta, hän esittää että lähiaurinkokunnan jonkin
planeetan sivilisaatio ei lähtisi matkaan kohti maapalloa,
ellei se tiedä että täältä on löydettävissä toinen tarpeeksi
kehittynyt sivilisaatio. Tämän perusteella Condon arvioi,
ettei tällaista maanulkopuolisten käyntiä voida odottaa
lähimpien 10 000 vuoden aikana. Oman aurinkokuntamme osalta
Condon toteaa, että vain Venus ja Mars saattaisivat lisäksi
tulla kysymykseen jonkinlaista elämää ylläpitävinä
planeettoina, mutta että tämänhetkinen tietämyksemme ei
viittaa kehittyneiden sivilisaatioiden esiintymiseen
kummallakaan planeetalla.
Tämän johdosta on tietyssä
määrin mahdollista ymmärtää tiedemiesten ja suuren yleisön
vaatimuksia täsmällisemmästä näytöstä ja todisteista.
Tiedeyhteisön käyttämää todistus- ja havaintoaineistoa
ollaan taipuvaisia tulkitsemaan tavanomaisin selityksin,
mikä ei tue maanulkopuolisen sivilisaation hypoteesia.
Tiedemiesten asenteet saattavat kuitenkin olla riippuvaisia
muistakin seikoista, kuten pelosta joutua naurunalaiseksi.
Kuitenkin muutamien
tieteenalojen käsitys on huomionarvoinen. Esimerkiksi
fyysikot väläyttävät yksittäisiä tapauksia: fysiikan
historiassa on todettavissa virstanpylväitä kuten Thomsonin
esitys katodisäteiden hiukkasluonteesta, Davisson &
Germer'in esitys elektronien aaltoluonteesta, yms. Tällainen
itse asiassa sisältyy seuraavaan Condonin haikailemaan
hypoteettiseen tapaukseen, joka vakuuttaisi kaikki
tieteentekijät siitä, että UFOt ovat maanulkopuolisen
sivilisaation käyttämiä avaruusaluksia (Condon & Gillmor,
1968, s.26):
ETA (Extra-Terrestrial
Actuality) [Maanulkopuolisen elämän todellisuus] -ongelma
voitaisiin ratkaista muutamassa hetkessä jos American
Physical Society'n jossakin hotellissa pitämän symposiumin
aikana hotellin nurmikentälle laskeutuisi lentävä lautanen,
ja siinä matkustaneet tulisivat esiin ja toimittaisivat
koolla oleville fyysikoille erityisen kirjallisen
selvityksen siitä, mistä ovat tulleet ja minkälaista
tekniikkaa heidän aluksessaan käytetään. Yleisö saisi
tietysti esittää tarkentavia kysymyksiä.
Asia on kuitenkin
todellisuudessa hyvin toisenlainen. Tähtitieteellisiä
ilmiöitä ja havaintoja koskevan tiedon hankkiminen vaatii
paljon työtä. Lisäksi astronomisen havaintoaineiston
sisältämän tiedon tulkinta saattaa keskeytyä vuosikausiksi
tai vaikuttaa jopa ristiriitaiselta. Kun lisäksi otetaan
huomioon, että tähtitieteen keinot perimmältään edustavat
passiivista toimintaa, joka poikkeaa kokeellisen ja
suunnitellun menettelytavan asetelmasta, on helppo päätyä
siihen tulokseen, että UFO -ilmiön tarkastelu muistuttaa
enemmän tähtitiedettä kuin fyysiikan alalla tehtävää
laboratoriotutkimusta.
Esitettyä fysiikan ja
tähtitieteen määritteellistä eroa on hieman ylikorostaen
käytetty erään tärkeän seikan painottamiseksi. Tarkoitamme
tilannetta, joka toisinaan voi johtaa kokonaan uudenlaiseen
tieteelliseen lähestymistapaan ja käsitykseen.
Kvanttimekaniikka syntyi vuosikausia kestäneiden
sinnikkäiden ja huomaamattomien atomispektritutkimusten
seurauksena, jolloin eräät radioastronomiset mittaukset
viittasivat kokonaan uudentyyppisten tähtitaivaan kohteiden
olemassaoloon. Nämä tunnetaan nyt radiopulsareina.(Hewish,
Bell, Pilkington, Scott & Collins, 1968)*.
* Radiopulsarien luonteesta ei toistaiseksi tiedetä kovin
paljoa. Niiden olemassaolo on kuitenkin tiedeyhteisössä
myönnetty todeksi. Sturrock painottaa tässä, millä tavoin
tutkijoiden asenne voi vaikuttaa löytöjen tekemiseen. (Suom.huom.)
Paluu alkuun
© 1999 Jorma Kosonen |