IV. Näkökulmia tapausten luokitteluun

Tarkastelemme luokitelluissa eri tapauksissa esiin tulleita seikkoja jaksojen CR III (tutkimushenkilöstön yhteenvedot) sekä CR IV (tapauskuvaukset) tarjoamista lähtökohdista käsin.

Tapauskertomukset

Craig esittää (Condon & Gillmor, 1968, pp. 72, 73):

Vaikkakaan tässä yhteydessä tutkituista tapauksista ei viime kädessä jää vaikutelmaa, että kertomuksien johdosta olisi perusteltua katsoa maanulkopuolisen lentoaluksen olleen kuvatussa tilanteessa läsnä, on tätä aikaisempia kertomuksia, kuten Beverlyn (Massachusetts;tapaus 6.) seudulta tullutta ilmoitusta hankala sovittaa mihinkään muuhunkaan ilmiöön, mikäli todistajakertomukseen suhtaudutaan vakavasti.

Tapauksen 6 (Condon & Gillmor, 1968, pp. 266-270) tiivistelmä kuuluu seuraavasti:

Kolme aikuista naista saapui lukion urheilukentälle, kun eräs 11 -vuotias tyttö oli kertonut säikähtäneensä läheisestä kodistaan katsomaansa valoa. Eräs naisten näkemistä kolmesta valosta liikkui äänettömästi koulun yllä heitä kohti ja oli lopulta suoraan heidän yläpuolellaan, noin 6 - 9 metrin korkeudella. Havaitsijat kuvasivat sitä aaltoilevaksi [sic], kiinteäksi kiekoksi, joka oli suunnilleen henkilöauton kokoinen. Kaksi poliisikonstaapelia sai asiasta myös tätä koskevan UFO -ilmoituksen ja kumpikin vahvisti, että lukiorakennuksen yläpuolella todellakin oli lentänyt jotakin tuntematonta. Kohdetta ei ole voitu tunnistaa. Tarkistus viittasi kuitenkin ilmeiseen planeetta Jupiteria koskevaan näköhavaintoon.

Valokuvatodisteet

Hartmann (Condon & Gillmor, 1968, p. 86) kuvaa tiivistelmässään 'pientä joukkoa tuntemattomia kohteita', mikä havainto 'ei ole ristiriidassa sen hypoteesin kansa, että tuntemattomia ja epätavallisia lentoaluksia olisi tullut Yhdysvaltain ilmatilaan', vaikkakaan 'mikään ei suoranaisesti osoita tällaista hypoteesia oikeaksi.' Hieman edempänä Hartmann toteaa:

Tutkimusten päätyttyä jäljelle jää pari - kolme tapausta, joiden voidaan katsoa edustavan hyvin kuvattuja ilmassa olleita kohteita, jotka ovat jääneet tunnistamatta - ts. UFOja. Tämänhetkiset tiedot sopivat kahteen eri käsitykseen: (1) koko UFO -ilmiö johtuu vääristä havainnoista, heikosta raportoinnista tai tekaistuista tarinoista sekä (2) pieneen osaan UFO -havainnoista liittyy epätavallisia ilmiöitä. Kummallekaan hypoteesille ei kuitenkaan ole voitu löytää täysin pitäviä perusteita.

Esimerkkeinä 'jäljelle jääneistä tapauksista' voidaan viitata tapauksiin 46 ja 47. Edellisestä (McMinnville, Oregon, 11. toukokuuta 1950), Hartmann tekee seuraavat päätelmät: (Condon & Gillmor, 1968, p. 407):

Tämä on eräs niitä harvoja UFO -tapauksia, joissa kaikki tutkitut geometriset, psykologiset ja fysikaaliset näkökohdat huomioonottaen on perusteltua otaksua, että jokin epätavallinen lentävä, hopeanhohtoinen, metallisen tuntuinen, kiekon muotoinen, läpimitaltaan kymmenien metrien kokoinen ja ilmeisen rakennettu kohde on esiintynyt kahden eri todistajan näköhavainnon kohteena. Ei voida sanoa, että asiasta esitetyt tiedot suoranaisesti sulkisivat pois olettamuksen tekaistusta kertomuksesta, mutta asiaan liittyy eräitä fotometrisia, alkuperäisiin kuvanegatiiveihin kohdistuneita mittauksia, jotka puhuvat tekaistua tarinaa vastaan.

Hartmann kuvaa tapausta 47 (Great Falls, Montana, 15. elokuuta 1950) eräässä tiivistelmässä seuraavasti:

Todistaja I, erään Great Fallsin seudun baseball -joukkueen toimitusjohtaja, sekä todistaja II, sihteeri, havaitsivat kahden valkoisen valon liikkuvan hitaasti taivaalla. Todistaja I kuvasi valot 16 mm:n kaitafilmille. He kumpikin ovat äskettäin uudelleen vahvistaneet tapauksen todeksi, eikä asiaa ole juuri aihetta epäillä. Tapaus on jäänyt selvittämättä. Analyysi osoittaa, ettei filmillä esiintyvien kohteiden voida katsoa aiheutuneen lentokoneista tai muista yleisesti tunnetuista ilmiöistä, joskaan lentokoneiden mahdollisuutta ei kokonaan voida sulkea pois.

On mielenkiintoista vertailla Hartmannin selvitystä ja tapaustutkimuksia Condonin raportin jaksosta 'UFO -ilmiöön liittyvän valokuva-aineiston tutkimus' tehtyyn kaksisivuiseen yhteenvetoon (Condon & Gillmor, 1968, pp. 35-37). Vain yksi kappale tekstistä kohdistuu selvästi Hartmann'in työhön. Siinä lukee:

Hartmann tutki yksityiskohtaisesti 35 valokuvin raportoidun tapauksen aineiston (Jakso IV, luku 8), joiden kuvat oli ilmoitettu otetuiksi vuosina 1966 - 1968, sekä kahdeksantoista (18) vanhempaa valikoitua havaintokertomusta. Viimemainituista tapauksista muutamia on käsitelty laajasti UFO-kirjallisuudessa. Suoritettu valokuva-aineiston tarkastelu johti siihen, että monet suurta julkisuutta saaneet kuvat osoittautuivat tavanomaisia kohteita esittäviksi, eräät taas väärennöksiksi, kun taas muutamat olivat aivan hyvässä uskossa tarjottuja, mutta epätavallisissa olosuhteissa otettuja kuvia.

Hartmann puhuu tosiasiassa 14 tapauksesta, joista kuusi sijoittuu aikaan 1966-1968. McMinnvillen (Oregon, tapaus 46) tapausta käsitellessään Condon ei kuitenkaan viittaa Hartmannin tekemään analyysiin, vaan Everitt Merritt'in työhön, joskaan tämä ei ollut komitean varsinainen jäsen, vaan erään optiikan alan yhtiön fotogrammetrian erikoistuntija. (Raytheon Company, Autometrics Division, Alexandria, Virginia, USA).Merrittin mielestä 'UFO -kuvat osoittautuivat liian sameiksi, jotta niistä olisi voitu tehdä käyttökelpoista parametrimääritystä'. Condon selostaa pitkään muuatta toista tapausta (Zanesville, Ohio; tätä ei käsitellä missään muualla raportissa), jota pidettiin tekaistuna sekä esittää kaksi Look -lehdessä julkaistua kuvaa. Hän siteeraa kersantti Earl Schroederin (Wright-Pattersonin lentotukikohta) tekemää analyysiä. Shcroederia ei ollut palkattu Coloradon UFO -projektiin, eikä projektin varsinainen tutkijakunta puuttunut hänen tekemäänsä selvitykseen.

Yleisluontoisia kannanottoja lukuunottamatta, Condon käyttää vain puolitoista sivua valokuvien tarjoaman todistusaineiston arvioimiseen. Näistä puolestatoista sivusta 60 prosenttia käsittelee Merrittin työtä sekä 30 prosenttia Schroederin, ja ainoastaan 10 prosenttia Hartmannin työtä. Edelleen voidaan havaita, kuten aikaisemminkin on todettu, että Condonin tiivistelmä on ollut riittämätön sekä -- moninaisista syistä -- harhaanjohtava.

Samanaikaiset tutka- ja näköhavainnot

Erityistä merkitystä voidaan antaa tapauksille, joissa sekä näkö- että tutkahavainto on voitu yhtäpitävästi todeta samasta kohteesta. Näille tapauksille on luonteenomaista, että todistajia on useita: niissä saadaan ikäänkuin kahdella tai useammalla sähkömagneettisen värähtelyn 'kanavalla' tehtyjä havaintoja -- tutkahavainnot sinällään tarjoavat mahdollisuuden mitata kohteen etäisyyden sekä eräissä tapauksissa myös maanpinnasta lasketun korkeuden. Tällaisia tapauksia käsitellään kahdessa tutkimushenkilöstön laatimassa tiivistelmässä: Jaksossa CR III, luku 2 (Craig,"Havaintopaikoilla tehdyt tutkimukset"), (Condon & Gillmor, 1968, pp. 51-75), sekä Thayerin kirjoittamassa jaksossa CR III, luku 5 , 'Optisten havaintojen ja tutkahavaintojen analyysi havaintopaikan mukaan arvioituna' (Condon & Gillmor, 1968, pp. 115-176).

Thayer päättelee yhteenvedossaan (Condon & Gillmor, 1968, p. 175), että on olemassa 'pieni, mutta merkittävä havaintoaineisto (ts. 1482N, tapaus 2) jolle ei voida esittää uskottavaa selitystä tutka-aaltojen etenemiseen liittyvinä häiriöinä ja/tai ihmisen rakentamaa kalustoa koskevina virhehavaintoina.'

Eräässä tiivistelmänsä aikaisemmassa kohdassa (Condon & Gillmor, 1968, pp. 163-164) Thayer esittää seuraavan huomautuksen: 'On vain vähän todennäköistä, että tähän tapaukseen liittyisi jokin tutka-aaltojen tavallisuudesta poikkeava etenemisilmiö'. Hän kertoo tapauksen ajankohdan: '"Lakenheath, Englanti, 13-14 elokuuta 1956, 2230-0330 LST". Myöhemmin hän toteaa lisäksi: 'Tämän UFOn ilmeisen järkiperäinen ja älykäs käyttäytyminen antaa aihetta pitää tuntematonta alkuperää olevaa mekaanista laitetta havainnon todennäköisimpänä selityksenä'.

Tapaus 2 (kirjattu epämääräisesti 'Greenwich, kesällä 1956') esitetään Condonin raportissa (Condon & Gillmor, 1968, pp. 248-256). Tiivistelmässä lukee:

Kahden eri USAF-RAF tutka-aseman ilmaliikennetutkat (GCA) seurasivat ainakin yhtä UFOa, ja tutkahavainnot näyttivät täsmäävän maasta käsin tehtyjen näköhavaintojen kanssa. Pyöreät, valkoiset nopeasti liikkuvat kohteet lensivät taivaalla, ennalta arvaamattomasti lentosuuntaansa vaihtaen. Muuan RAF:n taistelukone oli yrittänyt puuttua tilanteeseen; GCA -tutkahavainnon suuntimasta saamansa tiedon perusteella koneen lentäjä ilmoitti havainneensa kohteen tutkassaan ja saaneensa sen 'lukituksi' koneensa tutkajärjestelmään. UFO näytti kiertävän edestakaisin koneen takana ja seuraavan sitä lentäjän tekemistä erilaisista karistamisyrityksistä huolimatta. Tilanne päättyi siihen, että lentäjä palasi tukikohtaan polttoaineen käydessä vähiin. Asian keskeinen kysymys on, että tapaukseen saattaa selvästikin liittyä jokin erityisen aito ja väärentämätön UFO -kohtaaminen. Sää oli selkeä ja näkyvyys hyvä.

Thayer on käsitellyt (1971) tätä AIAA:n tapauksena. Thayerin esittämä loppupäätelmä on mielenkiintoinen ja se kuvastaa hänen näkemystään havainnon myöhempien tutkimusten jälkeen:

Loppujen lopuksi kaksi merkillisesti yhteenliittynyttä seikkaa -- joista edellinen on tutkahavainto, johon liittyi sekä maasta että ilmasta käsin tehty näköhavainto, jälkimmäisen oltua ilmassa liikkuneen tutkan havainto, jonka vahvistaa ilmassa ollut silminnäkijä -- sekä kaksi erillistä tutkakäyttöistä maa-asemaa -- merkitsee, että Bentworth-Lakenleath'n UFO -tapaus on eräs huomattavimmista tutkahavaintoa ja samanaikaista näköhavaintoa koskevista kuvauksista. Kun lisäksi otetaan huomioon esitettyjen tietojen täsmällinen luonne ja tapausselostuksen johdonmukainen eteneminen sekä selkeys ja näiden lisäksi tapauksen poikkeuksellinen 'outous', se on myös epäilemättä eräs hämmentävimmistä nykyisin tunnetuista UFO -tapauksista.

Toinen erityistä huomiota ansaitseva kuvaus on tapauksesta 5 (Condon & Gillmor, 1968, pp. 260-266), joka on Condonin raportissa saanut nimen 'South-Central, syksyllä 1957'. Craig tarkastelee tapausta katsauksenomaisesti (Condon & Gillmor, 1968, pp. 56-58). Hän painottaa, että 'tapausta ei mainita ollenkaan Blue Book -tutkimuksen aineistossa eikä sitä tunne myöskään NORAD -päämajan Ent AFB.' [Tämä selittyy sillä, että tapaus oli epähuomiossa päivätty syyskuun 19. päivälle 1957, kun oikea merkintä olisi ollut 17.7.1957).] Craig totesi ilmiötä kuvatessaan:

Kohde katosi äkillisesti ja ilmestyi taas näkyviin toiseen paikkaan, paitsi silmin havaittavasti, myös sekä lentokoneen tutkan että maan pinnalla olleen tutka-aseman havaintojen mukaan. Koska näkö- ja tutkahavainnot näyttivät yhtäpitäviltä, maa-aseman tutkasignaalin heijastusvirhe ei ollut vakuuttava selitys. Samoin muut tulkinnat, kuten lentokoneet, meteorit tai plasmavirtaukset, vaikuttavat kyseenalaisilta.

Craig päättelee (Condon & Gillmor, 1968, p.57), että 'Mikäli raportissa esitetyt seikat perustuvat oikeisiin havaintoihin, kyseessä on epätavallinen, kiehtova ja arvoituksellinen ilmiö, jota on lisätietojen puuttuessa kuitenkin pidettävä selvittämättömänä.

Myös Thayer pohtii tapausta laajasti laatimassaan tiivistelmässä (Condon & Gillmor, 1968, pp. 136-139). Hän hakee selitystä 11 poikkevasta kaiun etenemistavan (AP) sekä tuntemattoman maanpinnalla olevan valonlähteen yhteisvaikutuksesta, mutta toteaa vielä, että 'Asiaan liittyy useita vailla vahvistusta olevia piirteitä, joten esitetty selitys, vaikkakin se on mahdollinen, ei tunnu kovinkaan todennäköiseltä.'

Lukijaa kehotetaan arvioimaan asiaa itse tutustumalla tapaukseen (Condon & Gillmor, 1968 pp. 260-266) sekä lukemalla täydellisemmän AIAAn rahoittaman ja McDonaldin (1971) laatiman selvityksen. McDonald onnistui selvittämään tapauksen oikean päivämäärän saaden siten käyttöönsä ilmavoimien asiakirjat, joita Condonin tutkijat eivät olleet pystyneet jäljittämään. AIAAn kirjaama selvitys on sen vuoksi täydellisempi, yksityiskohtaisempi ja luotettavampi kuin Condonin raportissa esitetty tapausselostus. McDonaldin esittämä tiivistelmä on seuraavanlainen:

Ilmavoimien RB-47 -lentokoneen miehistönä olleen kuuden upseerin ryhmä (kone oli varustettu elektronisilla asetorjuntalaitteilla,(ECM)) totesi jonkin tuntemattoman aluksen seuraavan heidän konettaan. Kohde seurasi sotilaskonetta yli 700 mailin matkan, noin puolitoista tuntia, koneen lentäessä Mississipistä Louisianan kautta Teksasiin ja edelleen Oklahomaan. Koneen lentäjät näkivät kohteen omin silmin useita kertoja kuvaten sitä voimakkaaksi ja kirkkaaksi valoksi. Myös maanpäällinen tutka-asema totesi kohteen, joka näkyi myös koneen ECM -järjestelmässä. Erikoista tässä on, että kohteen ikäänkuin kolme eri haaraketta yhtäkkisesti sammuivat ja taas syttyivät useita eri kertoja ja sen käyttäytyminen oli muutenkin koneen miehistölle sellaista mitä tämä ei koskaan aikaisemmin ollut kokenut.

Condon on omistanut tutkimustyön tiivistelmässä lähes kolme sivua keskustelulle UFOista saaduista tutkahavainnoista, mutta hänen Colorado -projektin tapaustutkimuksiin liittyvät toteamuksensa supistuvat tältä osin kahteen lyhyeen kappaleeseen, jotka muodostavat 10 prosenttia koko tutkahavaintoihin liittyvästä keskustelusta yleensä.

Mallina tutkimusten suoritustavasta hän siteeraa erästä Thayerin tiivistelmän kohtaa: '...tapauksiin ei sisälly yhtään sellaista havaintoa, joka käytettävissä olevien säätietojen perusteella näyttäisi sulkevan pois jonkin poikkeavan tutka-aaltojen etenemisen mahdollisuuden...' . Tämä on, parhaimmillaankin, kyseenalainen lainaus, koska sen voidaan tulkita tarkoittavan, että Thayer katsoisi jokaisen tutkatapauksen selittyvän viime kädessä jollakin aaltojen etenemisen anomalialla. Täydellisempi Thayerin sitaatti (Condon & Gillmor, 1968, p. 172) kuuluu:

Lukijan tulee huomata, että ilmiön selittäminen anomalisen tutka-aaltojen etenemisen (AP) avulla olisi voitu tehdä jo yksinomaan havaintotilanteen laadun perusteella. Tämä tarkoittaa, että tutkituista tapauksista yhdessäkään esitetty säätilanne ei sulkenut pois mahdollisuutta selittää havainto tutka-aaltojen poikkeavalla käyttäytymisellä. Tämä olisi kuitenkin johtanut tapauksen luokittelemisen toisentyyppiseksi ilmiöksi.

Taulukosta, johon Thayer viittaa (Condon & Gillmor, 1968, p. 173), voidaan todeta Thayerin pitävän vain 19 tapausta kaikkiaan 35:stä 'ehkä AP -selityksen kannalta todennäköisinä tai mahdollisina.' Thayerin näkemys käy kenties vielä selvemmäksi myöhemmästä kohdasta (Condon & Gillmor, 1968, p. 174): '...näissä havaintotiedot viittasivat tutkasignaalien poikkeavaan etenemiseen UFO -tapauksen todennäköisenä selityksenä, ja samalla sääolosuhteet suosivat AP -hypoteesia.' Thayer on selvästikin päättänyt, että suuri osa tutkahavainnoista on todennäköisesti selitettävissä AP -ilmiöiden avulla; mutta yhtä selvää on, että hän ei katso kaikkien tutkahavaintojen selittyvän tällä tavoin. Condonin kirjoittama tiivistelmä jättää siten vaikutelman, että Thayer ja Condon itse näkevät tutka- ja samanaikaisten näköhavaintojen tapausselostukset kumpikin omalla tavallaan.

Condonin näkemys tutkahavaintojen merkityksestä muistuttaa hänen tapaansa tarkastella valokuvatodisteita: hän viittaa tutkijoidensa työhön vain siellä täällä, ja milloin hän heidän työhönsä viittaakin, hän kirjoittaa harhaanjohtavasti.

Tutkahavainnot ilman näköhavaintoja

Sekä Craig että Thayer pitävät erityisen merkittävänä tapausta 21 (Condon & Gillmor, 1968, pp. 310-316) [Colorado Springs, Colorado, 13.5.1967], jossa kaksi eri lentokenttätutkaa havaitsi kohteen, josta ei kuitenkaan ilmoitettu näköhavaintoja. Tapausselostuksen tiivistelmä [Condon & Gillmor, 1968, pp. 310-316, jossa yksilöity vain "South Mountain (Alue A), keväällä 1967"] kuuluu seuraavasti:

Kahden eri lennonvalvontatutkan käyttäjät ilmoittivat kumpikin, että lentokoneen kokoiselta vaikuttava kohde oli seurannut reittilennolla ollutta matkustajakonetta, ohittanut sen, siirtynyt sen toiselle puolelle, jatkaen [sic] 200 solmun nopeudella, kunnes se lopulta katosi tutkakentästä. Lennonjohtotornista käsin ei ollut voitu todeta minkäänlaista tätä vastaavaa kohdetta. Todistajien kertoman perusteella sekä vallitsevaa säätilaa koskevien tietojen valossa poikkeuksellisen tutka-aaltojen käyttäytymisen tai jonkin epätavallisen heijastuksen mahdollisuus selityksenä vaikuttaa riittämättömältä. Tapausta ei ole voitu selittää tyydyttävästi, vaikka eräät sen piirteet viittaavat heijastusil- miöön. (kts. jakso CR III, luku 6).

[Jakson CR III luku 6, 'Amerikkalaisten avaruuslentäjien ilmoittamat näköhavainnot', ei sisällä tämän tapauksen osalta mitään merkittävää.]

Craig esittää tiivistelmässään 'Havaintopaikoilla tehdyt tutkimukset', tästä tapauksesta seuraavaa (Condon & Gillmor, 1968, p. 72): 'Viimeaikaisista tutkahavaintoja sisältäneistä ilmoituksista yksi on pysynyt erityisen arvoituksellisena tietojen tutkimisen jälkeenkin, koska tutkasignaalin poikkeava käyttäytyminen tai muut tavanomaiset selitykset eivät näytä olleen riittäviä...'

Yhteenvedossaan 'Optisten havaintojen ja tutkahavaintojen analyysi havaintopaikkatutkimusten valossa.' Thayer käytti hieman yli yhden sivun tämän tapauksen selostamiseen (Condon & Gillmor, 1968, pp. 170-171). Hän toteaa: 'Kyseessä on yksistään tutkalla saatu havainto, mutta se on erityisen mielenkiintoinen, koska UFOa ei voitu nähdä, vaikka näköhavainnolle oli olemassa kaikki edellytykset.' Samalla hän korostaa, että vaikkakaan kohdetta ei ollut nähty silmin sen enempää maanpinnalta kuin myöskään laskeutumassa olleesta Braniff -yhtiön koneesta, eikä myöskään perässä tulleesta Continental Airlines -yhtiön koneesta käsin, UFO kuitenkin toimi täsmälleen kuten valvonta-aluetta ohittavan koneen pitikin tai sellaista konetta, joka on harjoittelemassa laskeutumista automaattisen laskeutumisjärjestelmän (ILS) varassa, mutta joka ei kuitenkaan aio laskeutumista suorittaa.' Thayerin mielestä 'Jonkinlaisen haamukaiun mahdollisuus näyttää olevan poissuljettu.' Hän päättelee:

Tämä on eräs arvoituksellisimmista tiedossa olevista tutkatapauksista, eikä mikään lopullinen arvio ole toistaiseksi mahdollinen. Näyttää käsittämättömältä, että jokin poikkeuksellisesti etenevä tutkasignaali voisi käyttäytyä kuvatulla tavalla, erityisesti mitä tulee sen korkeusvaihteluihin, silloinkin kun AP -ilmiötä olisi voitu muuten pitää todennäköisenä. Säätilan perusteella näyttäisi, että AP oli melko epätodennäköinen. On myös kysyttävä millä todennäköisyydellä AP tapahtuisi vain yhden kerran ja silloinkin tavalla, joka noudattaa täydellisesti ILS -laskeutumisessa käytettävää menettelyä.

Condon ei viittaa tähän tapaukseen UFOjen aiheuttamia tutkahavaintoja koskevassa tiivistelmänsä kohdassa.

Sekalaiset havainnot

Tyydyn esittämään vain lyhyesti muutamia toteamuksia Condonin raportissa mainittujen määrittelemättömien tapaustyyppien aineistosta. Jakson CR III luku 6 käsittelee professori Franklin E. Roachin tutkimuksia "Amerikkalaisten avaruuslentäjien näköhavainnot' (Condon & Gillmor, 1968, pp. 176-208). Roachin tekstin viimeinen kappale 'Tiivistelmä ja loppupäätelmät' kuuluu seuraavasti:

UFO -ilmoitusten suuresta massasta erottuneet kolme selittämätöntä tapausta ovat analyytikolle haaste. Erikoisen arvoituksellisena voidaan pitää luettelon ensimmäistä tapausta, joka kuvaa päiväsaikaan esiintynyttä kohdetta, jonka yksityiskohtina erottui ikäänkuin käsivarsia tai joitakin sentapaisia ulokkeita (antenneja ?), jotka olivat jonkinlaisen runko-osan ulkonemia ja joiden aukeamiskulma oli selvästi todettavissa. Mikäli NORADin listaus GT4 -avaruusaluksen lähellä havaintohetkellä olleista kohteista on kattava, kuten tällä hetkellä näyttää, havaintoon on löydettävä järkiperäinen selitys tai sitten se on edelleenkin pidettävä selvittämättömien listalla.

Näitä havaintoja käsitellessään (Condon & Gillmor, 1968, pp. 42-43) Condon siteeraa Roachin huomautusta, jonka mukaan nuo kolme 'ovat analyytikolle haaste', ja jatkaa todeten: '..näiden melko epämääräisten havaintojen johdosta ET -hypoteesin ja UFOjen keskinäisestä suhteesta ei ole voitu päätellä mitään varmaa .'

Tekstissään 'Välittömät fysikaaliset todisteet' (Condon & Gillmor, 1968, pp. 94-97) Craig liittää erityistä merkitystä 'metallikappaleisiin, joiden sanotaan pudonneen maahan Ubatubassa, Sao Paulossa (Brasil), räjähtäneestä maanulkopuolisesta aluksesta. Metallin väitettiin olleen niin puhdasta, ettei moista puhtausastetta olisi voitu saavuttaa maanpäällisellä tekniikalla.' Coloradon tutkijat osoittivat, että kolmivaiheista sublimaatiomenetelmää käyttämällä tuotettu magnesium (Dow Chemical Company) oli vielä 'Brasilian UFO' -kappalettakin puhtaampaa.^* Analyysi kuitenkin osoitti UFO -kappaleessa myös jälkiä bariumista ja strontiumista. Nämä eivät ole tavanomaisia epäpuhtauksia magnesiumin tuotannossa, eikä niitä todettu Dow'n näytteessä. Craig toteaa: 'Korkea Sr [strontium] -lukema oli erityisen mielenkiintoinen, koska strontium ei kuulu tavanomaisilla menetelmillä tuotetun magnesiumin epäpuhtauksiin, eikä Busk [Dow Chemical Company] tiennyt ketään, joka olisi tarkoituksellisesti lisännyt strontiumia teolliseen magnesiumiin.'

Kävi selville, että Dow -yhtiön metallurginen laboratorio oli valmistanut koeluontoisesti muutaman erän seosta, jossa oli magnesiumia sekä 0.1 - 40 prosenttia strontiumia. Verrattakoon tätä strontiumin hyvin pieneen (500 +/- 100 ppm) [0.05 % +/- 0.01 %] pitoisuuteen Brasilin näytteessä. Vaikka Dow'n tuotteen vaihteluvälin alarajallakin strontiumin määrä on kaksi kertaa UFO -näytteessä esiintynyttä pitoisuutta korkeampi, Craig esittää, että Dow 'oli valmistanut ... käytännöllisesti katsoen Ubatuban näytettä vastaavan [sic] magnesiumin koe-erän.'

Craig esittää myös seuraavat huomautukset: 'Metallografisten tutkimusten mukaan näytteessä todettiin pitkänomaisia magnesiumin raemuodostumia mikä osoittaa, ettei metallia ollut työstetty sen muututtua nestemäisestä tai kaasumaisesta tilasta takaisin kiinteään muotoon. Tämän johdosta on epätodennäköistä, että kappale olisi peräisin jostakin keinotekoisesta valmisteesta.' Toteamus on varsin erikoinen - sehän merkitsisi, ettei mitään metalliesineitä ole koskaan valmistettu valumenetelmällä.

Tiivistelmässään Condon toteaa, että 'magnesiummetalli todettiin paljon vähemmän puhtaaksi kuin Dow -yhtiön normaalissa tuotannossaan vuonna 1957 valmistamat tuotteet...(ja) siksi sen ei tarvitse olla maanulkopuolista alkuperää...'

Condonin lausuma ei tässäkään kohden ole komitean tutkijoiden esittämän mukainen. Tutkijat näet kuvaavat vertailunäytettä yksinkertaisesti 'maassa tunnetulla tekniikalla valmistetuksi' (Condon & Gillmor, 1968, p. 96). Condon kuvaa sen 'tavalliseksi kaupalliseksi magnesiumiksi.' Kuten Craig toteaa (Condon & Gillmor, 1968, p. 95), Dow -yhtiö on 'pyyntömme johdosta toimittanut näytteet kolmessa vaiheessa sublimoidusta magnesiumista'. Nämä näytteet olivat laboratoriotuotteita, eivät 'tavallista kaupallista magnesiumia'. Näytteet eivät sitäpaitsi olleet karkaistua metallia karkaisun tuloksena olisi epäpuhtaampi tuote)^**, joten niiden metallurgiset ominaisuudet poikkesivat täysin Ubatuban näytteestä.

Valitettavin piirre Colorado -projektin tutkimuksissa oli kuitenkin se, että Brasilin näytettä tutkittiin laboratoriokokeissa varsin rajoitetusti. UFO -tutkimuksen perusajatuksiin kuuluu, että todistusaineisto tulee arvioida kokonaan, mikä aina sisältää kaikki saatavissa olevat tiedot. Jos tätä sääntöä olisi täysin kunnioitettu, olisi joku sujuvasti portugalinkieltä taitava (tai mahdollisesti tulkin kanssa matkustanut) tutkija pitänyt lähettää Brasiliin jäljittämään mahdollisia tapauksen todistusaineistoon liittyviä seikkoja.

Todisteita käsittelee viimeiseksi jakso 'Fysikaaliset aihetodisteet', jonka on kirjoittanut Craig (Condon & Gillmor, 1968, pp. 97-115). Loppupäätelmissään hän lausuu mm. :

Kaikista UFO -kysymyksen liittyvistä fysikaalisista ilmiöistä autonmoot- torien toimintahäiriöt ovat kenties arvoituksellisimpia. Niitä mainitaan usein, ja toisinaan kertomukset ovat hyvin vaikuttavia, koska tapahtumilla on useita silminnäkijöitä. Todistajat näyttävät olevan varmoja siitä, että juuri kyseinen tunnistamaton kohde on ollut toimintahäiriön aiheuttaja. Kertomusten mukaan kohdetta ei aina havaita ennen moottorin toimintahäiriöitä. Jos tällaista todella on tapahtunutkin, ei asialle ole olemassa mitään tyydyttävää selitystä (p. 115).

Condonin ja hänen tutkijoidensa asenne tällaisiin kertomuksiin on erikoisen mielenkiintoinen. Väittämän mukaan on niin, että jos autojen moottorit esitetyssä tilanteessa pysähtyvät, syynä on UFOjen aikaansaama magneettikenttä.(Condon & Gillmor, 1968, pp. 38, 101, 380). Projektissa tutkitun yhden ainoan tapauksen yhteydessä auton ei kuitenkaan katsottu joutuneen mihinkään voimakkaaseen magneettikenttään. Craig päätyy (Condon & Gillmor, 1968, p. 380) toteamaan, että 'Tapauksesta ei tämän vuoksi voida saada luotettavaa tietoa nimenomaan UFOjen osalta'. Palaamme tähän väittämään tuonnempana jaksossa V.

* Sublimaatiomenetelmässä käytetään kemikaalin tarkkaan höyrystymislämpötilaan perustuvaa hidasta haihdutusta. Tällöin saavutetaan erittäin korkea puhtausaste. Menetelmä ei ole teknisesti erikoisen hankala. (Suom. huom.)

** Karkaisu tarkoittaa kuumennetun aineen jäähdyttämistä keinotekoisella tavalla hyvin nopeasti. Tällöin aineen atomit järjestyvät eri tavalla kuin aineen jäähtyessä luonnollisella nopeudellaan. Tällä tavoitellaan mm. tiettyjä lujuusominaisuuksia. (Suom.huom.)

Paluu alkuun