|
Sturrockin analyysi Condonin raportista
I.
Johdanto
'UFO-ilmiöllä'
tarkoitetaan tässä yhteydessä ilmoituksia 'tuntemattomista
lentävistä kohteista', mutta joka saa useimmilta
tiedemiehiltä verrattain vähän huomiota. Nämä -- päätellen
heidän julkisista kannanotoistaan -- katsovat moisen
tutkimuksen paitsi hyödyttömäksi, myös tieteen arvovaltaisen
olemuksen kannalta vähintäänkin kyseenalaiseksi, ja
herättävän epäilyksiä tutkijoiden pätevyydestä.
Muuan
Science -lehden toimittaja (Abelson, 1974) kertoo
tunnistamattomista lentävistä kohteista eräässä
'pseudotiedettä' käsittelevässä artikkelissaan, käyttäen
ilmaisua 'älyllinen myrkky'. Toisaalta, eräs American
Astronomical Society'n jäsenille suunnattu kysely, jossa
vastaajat saivat esiintyä nimettöminä, osoitti tiedemiesten
olevan todennäköisesti avoimemmin kiinnostuneita ilmiöstä,
kun heidän mielipidettään kysyttiin tällä tavoin
ei-julkisesti.(Sturrock,1977)
UFO-ilmiöllä
on Yhdysvalloissa pitkä ja monisäikeinen historia.
Jacobs(1975) on tehnyt asiasta perusteellisen tutkimuksen
aina vuoteen 1973 saakka, kirjassaan UFO Controversy in
America. Kirjassa esitetään yksityiskohtainen selvitys
Coloradon UFO -projektista, ja seuraavassa esitettävä on
samasta asiasta hyvin lyhyt kiteytys ja kooste
pähkinänkuoressa.
USA:n
ilmavoimat suoritti UFO -ilmiöstä kaikkiaan kolme erillistä
tutkimusta 22 vuoden aikana: Project Sign (1947-1948),
Project Grudge (1948-1952) sekä Project Blue Book
(1952-1969). Vaikka nämä tutkimukset ja niihin liittyneet
havaintoraportit aluksi olivat salaisiksi luokiteltuja, ne
ovat nykyisin (paitsi Blue Book Special Report No. 13,
mikäli se oli olemassa) kaikkien julkisesti saatavilla.
Ilmavoimat perusti erityiskomitean tutkimaan Blue Book
-projektin tuloksia.
Komitean
kokous järjestettiin vuoden 1966 helmikuussa, ja sen
jäseniksi oli kutsuttu Brian O'Brien (puheenjohtaja), Launor
Carter, Jesse Orlansky, Richard Porter, Carl Sagan sekä
Willis A. Ware.
Komitea
suositti, että ilmavoimat pyrkisi sopimusteitse etsimään
'sopivia yliopistojen laitoksia, joista soveltuvat henkilöt
voisivat viipymättä ja täysipäiväisesti keskittyä tiettyjen,
erityisesti valittujen UFO -havaintojen tutkimiseen'.
Suositus johti lopulta (lokakuussa 1966) ilmavoimien ja
Coloradon yliopiston väliseen tutkimussopimukseen.
Johtajaksi määrättiin professori Edward U. Condon, erittäin
arvostettu fyysikko, joka tunnettiin ennakkoluulottomana ja
puolueettomana tiedemiehenä.
Sopimuksen
mukainen työ toteutettiin runsaan kahden vuoden aikana melko
mittavan henkilöstön voimin. Koska tämä tutkimus on ainoa
liittovaltion varoista tuettu ja tiedeyhteisön tutkijoita
käyttäen tehty vailla salaisuus- luokitusta1
oleva UFO -ilmiötä koskeva tutkimus, merkitsee sen tuloksena
syntynyt tuote (Condon & Gillmor, 1968; usein kutsuttu
nimellä 'Condonin komitean tutkimus' tai 'Condonin
raportti') tärkeää virstanpylvästä UFO -tutkimuksen
historiassa, ja mainitusta syystä se toimii erityisenä
vertailukohteena.
Tieteellisissä
julkaisuissa esitettävien tutkimusten perusedellytyksiin on
siis luettava, että tutkija voi selvittää missä kohden ja
miksi hänen käsityksensä eroaa Condonin raportin esittämistä
seikoista. Samalla on todettava, että kaikkien UFO
-tutkimukseen ilmavoimien tai liittovaltion rahoitusta
hakevien on lähtökohtaisesti voitava perustella, miksi
Condonin raportti ei riitä kattavaan päättelyyn.
Asiat ovat
kehittyneet Coloradon UFO-projektin päivistä: Siihen aikaan
APRO (Aerial Phenomena Researech Organization) sekä NICAP
(National Investigations Committee for Aerial Phenomena)
olivat jo olemassa. Näiden jälkeen on syntynyt MUFON (Mutual
UFO Network) näitäkin suurempana järjestönä; CUFOS (Center
for UFO Studies) perustettiin J.Allen Hynekin toimesta; CNES
(Centre Nationale Etudes Spatiale, 'Ranskan NASA') on
perustanut pienen tutkimusryhmän (GEPAN: Group d'Etude des
Phenomens Aerospatiaux Non-Identifies). Viimemainittu
organisaatio pyrkii Ranskan poliisilaitoksen avulla
keräämään ja selvittämään UFO -havainto- raportteja.
Kaksi
alunperin salaisiksi luokiteltua ja sittemmin vapautettua
tapausta ansaitsee erityistä huomiota.
Ensimmäinen
näistä on komitearaportti, jonka laativat Luis Alvarez,
Lloyd Berkner, Samuel A. Goudsmit, Thornton Page sekä H.P.
Robertson (pj). Lisäksi mukana olivat asiantuntijajäseninä
Frederic C. Durant ja J. Allen Hynek. Neuvottelukunta oli
koottu CIA:n aloitteesta. Raadin tehtävänä oli viidessä
päivässä (v.1953) muodostaa käsitys siitä, ovatko UFOt uhka
kansalliselle turvallisuudelle. Loppupäätelmänään se esitti,
ettei 'ole olemassa viitteitä ilmiöistä, jotka osoittaisivat
tarpeelliseksi muuttaa nykyistä tieteen käsitystä kyseisessä
asiassa' ja että '... asiasta esitetty näyttö ei viittaa
siihen, että nuo ilmiöt muodostaisivat fyysisen uhan
kansalliselle turvalli- suudelle'.(Jacobs, 1975)
Toista
tutkimusta johti Batelle Memorial Institute, joskin se oli
sopinut tästä ilmavoimien kanssa (1951-1953). Siinä
käsiteltiin ensisijaisesti UFO -ilmiöön liittyvää
tilastollista tutkimusta, mutta mukaan oli otettu myös
useita merkittäviä havaintoraportteja. Tämä tutkimusselostus
(Blue Book Special Report No. 14) oli alkuaan salainen,
mutta on nykyisin julkisesti saatavilla. Siinä on esitetty
runsaasti asiaa valaisevia tietoja ja se päätyy varsin
merkittävään lopputulokseen: mitä täydellisemmin
dokumentointi on suoritettu ja mitä täsmällisempi raportti
on, sitä todennäköisemmin raportin kohtalona on jäädä vaille
huomiota .(Jacobs, 1975)
Condonin
komitean raportti ei ole 'komitearaportti': Se ei ole
useiden tieteentekijöiden yhdessä allekirjoittama asiakirja,
jossa kukin esittäisi oman käsityksensä ja jossa sitten
olisi kaikkien yhteisesti hyväksymä loppulausuma
suosituksineen. Sensijaan raportti muodostuu
projektiluontoisesta työstä, jossa kukin tutkija on tuonut
muiden nähtäväksi omat tuloksensa, ja jonka keulahahmona on
toiminut asiaan nimitetty johtaja. Tämä näkökohta on
ensiarvoisen tärkeä ja auttaa ymmärtämään raportin sisältöä
ja sen muodostumisen perusteita.
Raportin
jaksot 2 CR I ('Loppupäätelmät ja suositukset')
sekä CR II ('Tutkimusten tiivistelmä') ovat Condonin itsensä
kirjoittamia. Tiivistelmää seuraa kuusi yhteenvetoa
tutkimuksen eri näkökulmista. Nämä ovat tutkimus-
henkilöstön kirjoittamia. Mukana on myös asiaa koskeva
mielipidekysely (American Institute of Public Opinion;
tunnettu Gallup -yhtiönä).
Yhteenvetoja
seuraa 240 sivua tapauksiin liittyviä tutkimuksia. Koko
aineisto, liite- ja oheismateriaaleineen on melkein 1000
sivun mittainen.
Condonin
laatima tiivistelmä antaa sen yleisvaikutelman, ettei UFO
-ilmiössä ole mitään erityisen uutta tai merkittävää. Tämä
käsitys saa erityistä tukea siitä, että Kansallisen
Tiedeakatemian (National Academy of Sciences) asettama
neuvosto tarkasti Condonin raportin. Neuvosto kiinnitti
erityishuomiota sekä tutkimusmenetelmien luotettavuuteen
että komitean tekemien päätelmien asiallisuuteen (Condon &
Gillmor, 1968, pp. vii-ix). Käsittelemme NAS -neuvoston
mietintöä aivan lyhyesti jaksossa V.
Tiedemiesten
asenteita UFO-ilmiötä kohtaan käsitellään jaksossa II. Sen
jälkeen seuraa Condonin raportista tehty arvio jaksossa III.
Jaksossa IV vertaamme Condonin tutkimuksen tiivistelmää
kuuden tutkimustyöntekijän omiin tiivistelmiin ja sen
jälkeen kutakin näistä tiivistelmistä asianomaisten
tutkimusten omaan havaintoaineiston perusteella laadittuun
tapausyhteenvetoon. Jaksossa V syvennytään keskusteluun
projektissa käytettyjen tieteellisten menetelmien
pätevyydestä ja jaksossa VI pohditaan mitä näillä
menetelmillä saaduista komitean tuloksista voitaisiin
päätellä.
Tämän (käsillä
olevan) raportin tieteellistä pätevyyttä tarkastettaessa,ja
julkaisemiskelpoisuutta arvioivan tieteellisen tarkastajan
suosituksesta, olen käyttänyt tilaisuutta lisätä lyhyen
jälkipohdinnan, joka perustuu tämän raportin
esikirjoitusvaiheen jälkeen CIA:n julkistamaan aineistoon.
Jotkut lukijat
voivat olla kiinnostuneita muistakin Condonin raporttia
käsittelevistä katsauksista. Jo hieman raportin julkisuuteen
tulon jälkeen Icarus julkaisi kaksikin arviota,
joista toisen oli kirjoittanut McDonald (1969) ja toisen
Chiu (1969). Hynek (1972) sekä Jacobs (1975) ovat kumpikin
UFO -ongelmaa käsittelevissä kirjoissaan omistaneet
kokonaisen luvun Condonin komitean raportille.
1Kts. kuitenkin 'Jälkipohdintaa' -jaksoa.
2 Condonin raportin
jaksoihin viitataan 'Jakso CR I ' jne., erotukseksi käsillä
olevan artikkelin jaotuksesta.
Paluu alkuun
© 1999 Jorma Kosonen
|