'UFO-ilmiöllä' tarkoitetaan tässä yhteydessä ilmoituksia 'tuntemattomista lentävistä kohteista', mutta joka saa useimmilta tiedemiehiltä verrattain vähän huomiota. Nämä -- päätellen heidän julkisista kannanotoistaan -- katsovat moisen tutkimuksen paitsi hyödyttömäksi, myös tieteen arvovaltaisen olemuksen kannalta vähintäänkin kyseenalaiseksi, ja herättävän epäilyksiä tutkijoiden pätevyydestä.

Muuan Science -lehden toimittaja (Abelson, 1974) kertoo tunnistamattomista lentävistä kohteista eräässä 'pseudotiedettä' käsittelevässä artikkelissaan, käyttäen ilmaisua 'älyllinen myrkky'. Toisaalta, eräs American Astronomical Society'n jäsenille suunnattu kysely, jossa vastaajat saivat esiintyä nimettöminä, osoitti tiedemiesten olevan todennäköisesti avoimemmin kiinnostuneita ilmiöstä, kun heidän mielipidettään kysyttiin tällä tavoin ei-julkisesti.(Sturrock,1977)

UFO-ilmiöllä on Yhdysvalloissa pitkä ja monisäikeinen historia. Jacobs(1975) on tehnyt asiasta perusteellisen tutkimuksen aina vuoteen 1973 saakka, kirjassaan UFO Controversy in America. Kirjassa esitetään yksityiskohtainen selvitys Coloradon UFO -projektista, ja seuraavassa esitettävä on samasta asiasta hyvin lyhyt kiteytys ja kooste pähkinänkuoressa.

USA:n ilmavoimat suoritti UFO -ilmiöstä kaikkiaan kolme erillistä tutkimusta 22 vuoden aikana: Project Sign (1947-1948), Project Grudge (1948-1952) sekä Project Blue Book (1952-1969). Vaikka nämä tutkimukset ja niihin liittyneet havaintoraportit aluksi olivat salaisiksi luokiteltuja, ne ovat nykyisin (paitsi Blue Book Special Report No. 13, mikäli se oli olemassa) kaikkien julkisesti saatavilla. Ilmavoimat perusti erityiskomitean tutkimaan Blue Book -projektin tuloksia.

Komitean kokous järjestettiin vuoden 1966 helmikuussa, ja sen jäseniksi oli kutsuttu Brian O'Brien (puheenjohtaja), Launor Carter, Jesse Orlansky, Richard Porter, Carl Sagan sekä Willis A. Ware.

Komitea suositti, että ilmavoimat pyrkisi sopimusteitse etsimään 'sopivia yliopistojen laitoksia, joista soveltuvat henkilöt voisivat viipymättä ja täysipäiväisesti keskittyä tiettyjen, erityisesti valittujen UFO -havaintojen tutkimiseen'. Suositus johti lopulta (lokakuussa 1966) ilmavoimien ja Coloradon yliopiston väliseen tutkimussopimukseen. Johtajaksi määrättiin professori Edward U. Condon, erittäin arvostettu fyysikko, joka tunnettiin ennakkoluulottomana ja puolueettomana tiedemiehenä.

Sopimuksen mukainen työ toteutettiin runsaan kahden vuoden aikana melko mittavan henkilöstön voimin. Koska tämä tutkimus on ainoa liittovaltion varoista tuettu ja tiedeyhteisön tutkijoita käyttäen tehty vailla salaisuus- luokitusta¹ oleva UFO -ilmiötä koskeva tutkimus, merkitsee sen tuloksena syntynyt tuote (Condon & Gillmor, 1968; usein kutsuttu nimellä 'Condonin komitean tutkimus' tai 'Condonin raportti') tärkeää virstanpylvästä UFO -tutkimuksen historiassa, ja mainitusta syystä se toimii erityisenä vertailukohteena.

Tieteellisissä julkaisuissa esitettävien tutkimusten perusedellytyksiin on siis luettava, että tutkija voi selvittää missä kohden ja miksi hänen käsityksensä eroaa Condonin raportin esittämistä seikoista. Samalla on todettava, että kaikkien UFO -tutkimukseen ilmavoimien tai liittovaltion rahoitusta hakevien on lähtökohtaisesti voitava perustella, miksi Condonin raportti ei riitä kattavaan päättelyyn.

Asiat ovat kehittyneet Coloradon UFO-projektin päivistä: Siihen aikaan APRO (Aerial Phenomena Researech Organization) sekä NICAP (National Investigations Committee for Aerial Phenomena) olivat jo olemassa. Näiden jälkeen on syntynyt MUFON (Mutual UFO Network) näitäkin suurempana järjestönä; CUFOS (Center for UFO Studies) perustettiin J.Allen Hynekin toimesta; CNES (Centre Nationale Etudes Spatiale, 'Ranskan NASA') on perustanut pienen tutkimusryhmän (GEPAN: Group d'Etude des Phenomens Aerospatiaux Non-Identifies). Viimemainittu organisaatio pyrkii Ranskan poliisilaitoksen avulla keräämään ja selvittämään UFO -havainto- raportteja.

Kaksi alunperin salaisiksi luokiteltua ja sittemmin vapautettua tapausta ansaitsee erityistä huomiota.

Ensimmäinen näistä on komitearaportti, jonka laativat Luis Alvarez, Lloyd Berkner, Samuel A. Goudsmit, Thornton Page sekä H.P. Robertson (pj). Lisäksi mukana olivat asiantuntijajäseninä Frederic C. Durant ja J. Allen Hynek. Neuvottelukunta oli koottu CIA:n aloitteesta. Raadin tehtävänä oli viidessä päivässä (v.1953) muodostaa käsitys siitä, ovatko UFOt uhka kansalliselle turvallisuudelle. Loppupäätelmänään se esitti, ettei 'ole olemassa viitteitä ilmiöistä, jotka osoittaisivat tarpeelliseksi muuttaa nykyistä tieteen käsitystä kyseisessä asiassa' ja että '... asiasta esitetty näyttö ei viittaa siihen, että nuo ilmiöt muodostaisivat fyysisen uhan kansalliselle turvalli- suudelle'.(Jacobs, 1975)

Toista tutkimusta johti Batelle Memorial Institute, joskin se oli sopinut tästä ilmavoimien kanssa (1951-1953). Siinä käsiteltiin ensisijaisesti UFO -ilmiöön liittyvää tilastollista tutkimusta, mutta mukaan oli otettu myös useita merkittäviä havaintoraportteja. Tämä tutkimusselostus (Blue Book Special Report No. 14) oli alkuaan salainen, mutta on nykyisin julkisesti saatavilla. Siinä on esitetty runsaasti asiaa valaisevia tietoja ja se päätyy varsin merkittävään lopputulokseen: mitä täydellisemmin dokumentointi on suoritettu ja mitä täsmällisempi raportti on, sitä todennäköisemmin raportin kohtalona on jäädä vaille huomiota .(Jacobs, 1975)

Condonin komitean raportti ei ole 'komitearaportti': Se ei ole useiden tieteentekijöiden yhdessä allekirjoittama asiakirja, jossa kukin esittäisi oman käsityksensä ja jossa sitten olisi kaikkien yhteisesti hyväksymä loppulausuma suosituksineen. Sensijaan raportti muodostuu projektiluontoisesta työstä, jossa kukin tutkija on tuonut muiden nähtäväksi omat tuloksensa, ja jonka keulahahmona on toiminut asiaan nimitetty johtaja. Tämä näkökohta on ensiarvoisen tärkeä ja auttaa ymmärtämään raportin sisältöä ja sen muodostumisen perusteita.

Raportin jaksot ² CR I ('Loppupäätelmät ja suositukset') sekä CR II ('Tutkimusten tiivistelmä') ovat Condonin itsensä kirjoittamia. Tiivistelmää seuraa kuusi yhteenvetoa tutkimuksen eri näkökulmista. Nämä ovat tutkimus- henkilöstön kirjoittamia. Mukana on myös asiaa koskeva mielipidekysely (American Institute of Public Opinion; tunnettu Gallup -yhtiönä).

Yhteenvetoja seuraa 240 sivua tapauksiin liittyviä tutkimuksia. Koko aineisto, liite- ja oheismateriaaleineen on melkein 1000 sivun mittainen.

Condonin laatima tiivistelmä antaa sen yleisvaikutelman, ettei UFO -ilmiössä ole mitään erityisen uutta tai merkittävää. Tämä käsitys saa erityistä tukea siitä, että Kansallisen Tiedeakatemian (National Academy of Sciences) asettama neuvosto tarkasti Condonin raportin. Neuvosto kiinnitti erityishuomiota sekä tutkimusmenetelmien luotettavuuteen että komitean tekemien päätelmien asiallisuuteen (Condon & Gillmor, 1968, pp. vii-ix). Käsittelemme NAS -neuvoston mietintöä aivan lyhyesti jaksossa V.

Tiedemiesten asenteita UFO-ilmiötä kohtaan käsitellään jaksossa II. Sen jälkeen seuraa Condonin raportista tehty arvio jaksossa III. Jaksossa IV vertaamme Condonin tutkimuksen tiivistelmää kuuden tutkimustyöntekijän omiin tiivistelmiin ja sen jälkeen kutakin näistä tiivistelmistä asianomaisten tutkimusten omaan havaintoaineiston perusteella laadittuun tapausyhteenvetoon. Jaksossa V syvennytään keskusteluun projektissa käytettyjen tieteellisten menetelmien pätevyydestä ja jaksossa VI pohditaan mitä näillä menetelmillä saaduista komitean tuloksista voitaisiin päätellä.

Tämän (käsillä olevan) raportin tieteellistä pätevyyttä tarkastettaessa,ja julkaisemiskelpoisuutta arvioivan tieteellisen tarkastajan suosituksesta, olen käyttänyt tilaisuutta lisätä lyhyen jälkipohdinnan, joka perustuu tämän raportin esikirjoitusvaiheen jälkeen CIA:n julkistamaan aineistoon.

Jotkut lukijat voivat olla kiinnostuneita muistakin Condonin raporttia käsittelevistä katsauksista. Jo hieman raportin julkisuuteen tulon jälkeen Icarus julkaisi kaksikin arviota, joista toisen oli kirjoittanut McDonald (1969) ja toisen Chiu (1969). Hynek (1972) sekä Jacobs (1975) ovat kumpikin UFO -ongelmaa käsittelevissä kirjoissaan omistaneet kokonaisen luvun Condonin komitean raportille.

¹Kts. kuitenkin 'Jälkipohdintaa' -jaksoa.

Paluu alkuun