VII. Jälkipohdintaa

Tämän artikkelin ensimmäinen versio valmistui vuonna 1974, mutta sitä on äskettäin huomattavasti muutettu. Välivuosina tietooni on tullut uusia seikkoja, jotka herättävät Colorado -projektin osalta tärkeitä kysymyksiä.

Esitin johdannossa, että Condonin raportin arvovalta perustuu keskeisesti sen omaleimaiseen asemaan vailla salaisuusluokitusta olevana UFO -ilmiötä käsittelevänä tutkimuksena, jonka on suorittanut tunnustettu tieteellinen toimielin ja jota jokin liittovaltion instituutio on paitsi sopimuksesta tukenut, myös rahoittanut. Sitävastoin muut alunperin salaisiksi luokitellut mutta sittemmin vapautetut tutkimukset (kuten Project Sign, Grudge ja Blue Book) tuskin paljoakaan tekevät vaikutusta tiedeyhteisöön. Syy tähän on helppo ymmärtää Condonin itse esittämästä mietteestä: 'Emme koskaan saa selville koko totuutta, vaikka tiedämme oikean suunnan'.(Condon & Gillmor, 1968, p. 522).

Condon ehkä esitti tämän sen varalta, että jokin liittovaltion instituutio - kuten ilmavoimat, CIA tms. - tietää kaiken UFOista, mutta haluaa pimittää asian... Tällainen tuskin on kovinkaan luultavaa, mutta lienee hyvä olla valppaana sen suhteen, ettei mikään viranomaisilla tiedossa oleva seikka jäisi meille kertomatta... Tästäkään emme ole saaneet näyttöä.

Edellä esitettyä toteamusta, että Colorado -projektin tutkijat eivät löytäneet näyttöä siitä, että hallitus toimisi tässä asiassa salailevasti, voidaan arvioida tapauksen 30 selvitystyön yhteydessä ilmenneiden seikkojen valossa. (Condon & Gillmor, 1968, pp. 341, 342).

Tapauksen tiivistelmästä voidaan lukea seuraavaa: "Eräs lentotukikohdan siviilivirkailija vahvisti aiemmin tehdyn raportin, jonka mukaan tukikohdassa oli tehty UFO -havainto, vaikka asia oli virallisesti kiistetty. Tapausta tutkittaessa osoittautui mm.: 'Eräs luotettavana pidetty lähde oli syksyllä 1967 ilmoittanut, että huhun mukaan X-15 -konetta olisi lentotukikohdan läheisyydessä seurannut kuusi UFOa. Silloin uskottiin, että ilmavoimien kuvaajan tapahtumasta tekemä kaitafilmi selvittäisi asian. Asiasta on selostus, josta ilmenee seuraavaa: 'Asianhaarat viittasivat siihen, että tapauksesta haluttiin virallisesti vaieta. Mikäli tapauksen asiakirjat olisi haluttu määrätä salaisiksi, ei siitä myöskään olisi merkintää tukikohdan tapahtumalokissa ...' Eräs tapahtuman aikana työvuorossa ollut tukikohdan työntekijä ... oli vakuuttanut tietolähteelle, että sekä lentäjät että lennonjohtotorni olivat havainneet saman ilmiön...' Toinen hänen jälkeensä työvuoroon tullut totesi myös, että 'asiassa täytyy olla perää, koska sille ei ole viitattu kintaalla.' "

"Tapauksesta pyrittiin hankkimaan lisätietoja tukikohdan tiedotusupseerilta, [PIO, Public Information Officer], mutta toimisto suhtautui kyselyyn ilmeisen välttelevästi." [Tiedotusupseeria ei tavoitettu puhelimitse, eikä soittopyyntöihin vastattu - ei silloinkaan kun eräs puolustusministeriön (Pentagon) virkailija toimitti tukikohdan tiedotuspäällikölle viestin, jonka mukaan hän pyrkii selvittämään asiaa puhelimitse projektitutkijan kanssa.]

"(Projektitutkijaan) otettiin myöhemmin yhteyttä...ja pyydettiin asian selvittämistä. Hän vastasi tiedotusjohtajan kehottaneen häntä 'pysymään asiasta sivussa'." Tapauksen loppuarviona lukee: 'Vaikka on tosiasia, että tästä tapauksesta esitettyjen tietojen on katsottava olleen pääasiassa huhun luonteisia, pitää myös paikkansa, etteivät projektitutkijat pystyneet sen enempää luotettavasti vahvistamaan kuin toteamaan aiheettomaksikaan sitä, että kysymyksessä olisi ollut UFO -kohtaaminen. Pyrkimyksiin tutkia huhun paikkansapitävyyttä suhtauduttiin välttelevästi, ja yhteistyöhalu tukikohdan tiedotusväen taholta osoittautui vähäiseksi.'

Mikäli Condon oli tietoinen tämän tapauksen yksityiskohdista, kuten olisi perusteltua olettaa, on vaikea käsittää, että hän sen enempää asiaan puuttumatta lausuu: "Meille vakuutettiin, ettei hallitus millään tavoin estäisi tiedonhankintaa... " (Condon & Gillmor, 1968, p. 8).

1970 -luvun lopulla tiedonvapauslaki (Freedom of Information Act) mahdollisti asiakirjojen saannin valtion virastoilta, myös aiemmin salaiseksi luokitellun aineiston osalta.

Kun vakuutuin siitä, että CIA oli asettanut erinäisiä UFO -asiakirjoja julkisesti saataville, pyysin näitä ja sain ne vuonna 1979. Jotkut niistä viittaavat Coloradon UFO -projektiin. Helmikuun 7. päivälle 1967 kirjatusta tiedustelupäällikön (Deputy Director for Intelligence) muistiosta kävi selville, että ilmavoimat oli tehnyt Coloradon yliopiston kanssa UFO -aiheesta tutkimussopimuksen. Muistiossa todettiin järjestelyt, joista oli sovittu (Prikaatinkenraali) Ed Giller'in (USAF) ja Tri Thomas Ratchford'in (AFOSR) sekä Arthur C. Lundahl'in ( Director of the National Photographic Interpretation Center [NPIC] of the CIA ) kanssa. Viimemainitun tehtävänä oli avustaa ilmavoimia valokuvaukseen liittyvissä kysymyksissä Colorado -projektin tutkijoiden tukena.

Condon, Low, Saunders, William Price (AFRSTn aiempi johtaja) sekä Joh Coleman (esitetty 'Kansallisen Tiedeakatemian [NAS] aiempana johtajana') saivat kutsun erikoisesti heitä varten järjestetylle NPICn vierailulle. Kaikki viisi olivat saaneet ilmavoimien (USAF) taholta turvallisuustakuut. Lundahl oli ilmoittanut ilmavoimien edustajille, ettei hän 'voinut mitenkään osallistua tämän UFO -aiheisen raportin kirjoittamiseen, minkälainen se sitten tulisikin olemaan [sic]'. ⁸ Lundahl toteaa edelleen, 'Saattaisin kyllä voida suojata CIAn osuutta asiassa riippumatta siitä, mitä DRS&T asiasta ajatteleekin.'

Eräs muistio (23.2.1967) käsittelee myöhempää aiottua NPIC -vierailua. Tämä toteutuikin helmikuun 20. päivänä 1967. Tri Condonin lisäksi paikalle olivat saapuneet 'Tri Richard Lowe [tämän täytyy todennäköisesti olla Mr. Robert Low], Tri David Saunders, Tri William Price sekä Tri Thomas Ratchford. Tilaisuus oli määrätty salaiseksi. Kokouksessa sovittiin NPICn avusta Condonille, samalla edellyttäen, ettei tukea missään yhteydessä esitettäisi CIAn taholta tulleena. NPIC esitti selvityksiä käytettävissään olevista tutkimusmenetelmistä ja -mahdollisuuksista 'järjestyksessä toisessa UFO -projektissa'. Sen jälkeen kokouksessa vielä keskusteltiin yleisemmin UFOista.'

NPIC laati 'Ohjeita UFO -valokuvaajille' -nimisen painotuotteen (24.3.1967), jossa esitetään kymmenen suositeltavaa toimenpidettä UFO -havaintotilanteen varalta. Mukana oli myös havaintolomake, jonka valokuvaajan toivottiin täyttävän. Julkaisun oli hyväksynyt Tri Arthur C. Lundahl, NPICn johtaja.

1. päivänä toukokuuta 1967, Colorado -projekti julkaisi lehdissä ilmoituksen, jossa 'kansalaisilta pyydetään valokuvia tuntemattomista lentävistä kohteista'. Ilmoituksessa esitettiin suosituksia mahdollisen kuvaustilanteen varalta ja neuvottiin mitä seikkoja tulisi merkitä muistiin. Ilmoitus sisälsi pääosin samat tiedot kuin NPICn laatimat valokuvaajien ohjeet.

Toukokuun 8. päivälle 1967 merkitty 'aineistoon liittyvä muistio' on 'UFO -selvitys Tri Edward Condonille, 5. toukokuuta 1967'. Läsnäolleiksi mainitaan (CIAn edustajien lisäksi) Condon, Low, Hartmann, Ratchford, Tri Charles Reed (National Research Council), sekä eräs henkilö, jonka nimeä ei tuoda esiin.

Kyseinen henkilö esitti eräästä UFO -tapauksesta tekemänsä fotogrammetrisen selvityksen, joka täysin vakuutti Condonin ja hänen tutkijansa. Kokouksessa päätettiin tämän johdosta järjestää niin, että tämä nimeltä mainitsematon henkilö voisi jatkossa suorittaa Colorado -projektissa esiintulevan valokuva -aineiston tutkimisen. Niinikään sovittiin siitä, että tämä henkilö toimittaisi Zanesvillen kuva -aineiston tutkimustiedot tiettyjä teitä siten, että ne päätyisivät Condonille. Tämän henkilön on selvästikin täytynyt olla Everitt Merritt (Autometrics Division of the Raytheon Company of Alexandria, Virginia). Kuten lukija muistaa, Condon viittasi useita kertoja Merrittin valokuva -analyyseihin, ja myös hänen tekemäänsä Zanesville -tutkimukseen. CIAn asiakirjoista käy myös selville kuinka 'Condon ja Merritt tutustuivat toisiinsa' ja miksi ja kuinka 'heidän välisensä työjärjestely hoidettiin sovitulla tavalla'. Toukokuun 5. päivän 1967 kokouksessa Condon 'toi esiin, että hän tarvitsee nyt syntyneitä yhteyksiä [CIA/NPIC].' Tällöin sovittiin, että Merritt'in Zanesville -tapauksen kuva -analyysi toimitettaisiin, Condonille osoitettuna, erään toimiston kautta. Toimiston nimi on kuitenkin poistettu asiakirjasta.

Condonin ja hänen muutamien tutkijoidensa salaiset tapaamiset CIAn kanssa, joita ei tuoda esiin Condonin raportissa, herättävät huolestuttavia kysymyksiä. Tätä ei suinkaan vähennä tieto siitä, että CIA tuki Colorado -projektin toteutusta. Jos näet Condon ja eräät hänen tutkijansa saivat CIA:lta salaisia selvityksiä, on kysyttävä saivatko he salaisia selvityksiä myös ilmavoimilta tai kenties joltakin muultakin taholta? Jos ilmavoimat toimitti jotakin salaista, voidaanko Condonin lausumaan (Condon & Gillmor, 1968, p. 8) 'Sopimuksen mukaan tutkimuksen suunnittelu, johtaminen ja tulosten arviointi oli määrä toteuttaa täysin erillään ilmavoimien toimenpiteistä tai tämän pyrkimättä vaikuttaa niihin', suhtautua vakavasti? Jollei salaisia selvityksiä kuitenkaan ollut, miksi joillekin projektin tutkijoista oli tarpeen määritellä turvaluokitus? Onko Colorado -projektiin siis liittynyt jokin 'salainen pöytäkirja'? Kävisivätkö Condonin lausumien ja tutkijoiden käsitysten välisten suurten eroavuuksien syyt selville mahdollisen salaisen pöytäkirjan sisältämistä tiedoista? Miksi Condon kiinnitti paljon enemmän huomiota Merritt'iin, jonka hän kohtasi CIAn yhteyskanavien kautta, kuin Hartmannin panokseen - tämähän oli sentään projektin palkkalistoilla?

On selvää, että tiedeyhteisö pitää suuressa arvossa Kansallisen Tiedeakatemian kannanottoa Condonin raporttiin. Tämän huomioonottaen on kenties vielä kysyttävä, mitä pitäisi ajatella siitä, että jo projektin alkuvaiheessa Condonin ja CIAn kesken järjestetään tapaaminen, johon osallistuu 'Kansallisen Tiedeakatemian aikaisempi johtaja' -nimikkeellä esiintyvä henkilö ?

On täysin mahdollista, että tällainen huolestuminen on täysin tarpeetonta ja vailla perusteita. Muita salaisia kokouksia ei ehkä olekaan pidetty, eikä esitetyillä näkökulmilla kenties ole tosiasiassa ollut mitään vaikutusta Colorado -projektin tutkimusjohdon toimiin tai tulosten tulkintaan.

Saattaa olla, että ristiriitaiset käsitykset Condonin ja hänen tutkijoidensa välillä ovat aiheutuneet yksinkertaisesti keskinäisen viestinnän puutteesta ja Condonin erilaisesta suhteesta asian hahmottamiseen. Tätä näkökulmaa arvioiden voimmekin ehkä yhdessä tuumia Condonin mietettä (Condon & Gillmor, 1968, p. 522) :

'Emme koskaan saa selville koko totuutta, vaikka tiedämme oikean suunnan'.

⁷ Keskustellessani yksityisesti erään NAS -paneelin jäsenen kanssa tulin siihen käsitykseen, etteivät kaikki suinkaan olleet yksimielisiä Condonin raportista, vaikka paneelin loppulausunnosta voisi niin päätellä. Sain kuulla, että hänellä itselläänkin oli ollut erinäisiä epäilyksiä Condonin raportin pätevyydestä, mutta hän ei korostanut niitä yhteisessä pohdinnassa, koska 'ei halunnut keinuttaa venettä.'

⁸ On syytä toivoa, ettei Lundahlilla ollut erityisemmin perusteita käsitykselleen, että ilmavoimien olisi ollut määrä, tutkimusjohdon sijasta, esittää projektin loppupäätelmät. Eräässä vain näennäisesti Condonin - jota voidaan pitää tieteellisen proosan mestarina - kirjoittamassa jaksossa kuitenkin esiintyy sanamuoto: 'Hallituksen mielenkiintoon vihjaaminenkin johti monenlaiseen harrasteluun...' (Condon & Gillmor, 1968, p. 13). Kun Condonin sinänsä tarkkaa ja yksityiskohtaista selvitystä ilmavoimien toimista (pp. 502-552) tutkitaan tässä valossa, ottaen huomioon hänen oma selostuksensa ja alaistensa työhon kohdistuneen mielenkiinnon niukkuus (pp. 7-50), näyttää hyvin ilmeiseltä, että Condonin arvioon on vaikutettu joltakin viralliselta taholta.

Paluu alkuun