V. Colorado -projektin tieteellinen metodiikka

Condonin raportin nimeksi on valittu 'Tieteellinen tutkimus tuntemattomista lentävistä kohteista.' Tiedemiesten, suuren yleisön sekä kenties liittovaltion hallituksen virkamiestenkin tälle raportille antama painoarvo perustuu olettamaan, että tutkimus oli tieteellisesti pätevä. ⁵ Monet henkilöt ovat asettaneet tämän kyseenalaiseksi. Heistä mainittakoon McDonald (1969) sekä Hynek (1972), jotka esittävät erityisesti projektin tutkimusmenetelmiin kohdistuvaa kritiikkiä. Heidän esittämiään seikkoja ei tässä toisteta, vaan seuraavassa esitettävät huomautukset ovat yleisempiä näkökohtia.

Riippumatta siitä, voidaanko kaikkiin tieteen ongelmiin löytää täsmällisesti määriteltävissä oleva 'tieteellinen menetelmä', on tosiasia, että käytännössä tutkijoiden menettely eri tutkimusaloilla vaihtelee. Tutkimusaloilla, joissa taustahäly ja/tai luonnollinen variabiliteetti ovat voimakkaita, kuten on laita epidemiologian ja meteorologian alalla, on havaintoaineiston käsittelyssä välttämätöntä kehittää sekä käyttää asianmukaisia tilastollisia menetelmiä. Mikäli koetilanne sensijaan on hyvin kontrolloitavissa ja koetulokset ovat aina tarkasti samat, yhden ainoankin kokeen tulosten käsittely saattaa riittää, mikäli tulokset arvioidaan huolellisesti.

Jaksossa II tähdennettiin, kuinka fyysikot jatkuvasti haikailevat ylivertaista koetta, joka kertaheitolla todistaisi jonkin heitä askarruttavan hypoteesin oikeaksi tai vääräksi. Sen vuoksi ei kenties olekaan yllättävää, että Condon on omaksunut juuri tämän lähestymistavan arvioidessaan tutkijoidensa esittämiä näkemyksiä.

Lienee paikallaan myös muistuttaa Craigin tekstistä (Condon & Gillmor, 1968, p. 115) 'Epäsuorat fyysiset todisteet', joka selkeästi osoittaa moninaisen havaintoaineiston suhteuttamisharhan tuottaman ongelman. On myös aihetta korostaa, että mikäli komitean tutkijat olisivat nimenomaisesti tavoitelleet ainoastaan yhden tai kahden tapauksen perusteella tehtäviä luotettavia ja päteviksi katsottavia päätelmiä, olisi tutkimustyöhön kulunut huomattavasti enemmän aikaa, työtunteja sekä varoja kuin minkään yksittäisen tapauksen tutkimiseen näyttää käytetyn.

UFO-ongelma on kenties lähempänä tähtitiedettä kuin fysiikkaa. Keplerin lakia ei voida luotettavasti johtaa vain yhden planeetan kiertoradan tietojen perusteella. Yksittäisen tähden suuruusluokan määritys ei myöskään riitä todistamaan, että aurinko sijaitsee kiekonmuotoisen galaksin sisällä. Yhtä vähän voidaan yksittäisen tähden kehityskulusta tehdä yleistys kaikkien tähtien kehityskaaresta. Tähtitieteessä tutkimuksen luonteenomaisimpia piirteitä on moniin eri havaintoihin perustuva päättely. Havaintojen mahdollistama tieteellinen vahvuus perustuu nimenomaan lukuisista yksittäishavainnoista saadun informaation yhdistämiseen.

Tähtitieteessä käytettyä menettelyä soveltamalla voisi päätyä siihen, että UFOjen tieteellisessä tutkimuksessa olisi ratkaisevasti hyödyksi kerätä tiedot jonkinlaisesta luettelosta. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta käyttää hyväksi muiden jo keräämää ja tallentamaa tietoa. Tällainen on monissa tapauksissa hyvin suuritöistä ja kysyy äärimmäistä huolellisuutta. Niinpä esimerkiksi eräät järjestöt kuten APRO (Aerial Phenomena Research Organization), CUFOS (Center for UFO Studies), MUFON (Mutual UFO Network) ja NICAP (National Investigation Committee for Aerial Phenomena) ovat laatineet laajoja luetteloita UFO -tapauksista huolellisen karsinnan ja arvioinnin perusteella. Battelle Memorial Institute'n laatima luettelo on eräs niistä. Tämä on ilmavoimien käyttämä luettelo ja se tunnetaan myös julkisuudessa nimellä Blue Book Special Report No. 14. Aineisto oli luonnollisesti käytettävissä jo Colorado -projektin aikana, koska sen salaisuusluokitus poistettiin vuonna 1955.

On ilmiselvää, että eri lähteistä saatujen tietojen yhdistämisestä on suurta hyötyä. Yksittäiseen lähteeseen turvautuminen saattaa ainakin osaksi merkitä vain näennäisesti luotettavia tuloksia. Mikäli kahdesta eri lähteestä saadut tiedot ovat keskenään ristiriitaisia, on aihetta olettaa, että ainakaan toinen lähteistä ei vastaa vaadittavaa luotettavuustasoa. Jos taas jokin tieto on oman tutkimusväen työtä, otaksutaan helposti, että virhe on muualla, ellei sitten oman työryhmän menettelytapojen pätevyyttä haluta uudelleen varmistaa.

Toisaalta piirteet, jotka esiintyvät toistuvasti useiden eri tietolähteiden kuvauksissa ovat paljon merkitsevämpiä kuin vain yhden lähteen antamat tiedot. Tällaisia 'kovia' tosiasioita voidaan saada vain kokoamalla tarkkoja tietoja mahdollisimman monesta luotettavasta lähteestä. Tietojen kokoamisen ja arvioimisen jälkeen voidaan suorittaa havaintoaineiston ja hypoteesin välinen vertailu. (Erinomainen esimerkki tällaisesta menettelystä on astrofysiikan tutkimustyössä syntynyt Hertzprung-Russell -diagrammi, jota pidetään hyvänä kontrollina kaikelle tähtien kehitysvaiheita koskevalle teorianmuodostukselle.) Tällainen tapahtuma on vaativa, ja se kysyy teoreettisen tutkimuksen ja tiedonkeruun suhteen perusteellista osaamista.

Toisessa yhteydessä on esitetty tähän soveltuva 'kirjanpidon' malli, joka täyttää tieteellisen tutkimuksen olosuhteiden edellyttämät menettelyvaatimukset (Sturrock, 1973). Vaikkakin kyseinen toimintamalli on varsinaisesti laadittu astrofysiikkaa varten, se sisältää myös eräitä UFO -tutkimuksen kannalta huomionarvoisia näkökohtia.

Ilmiötä arvioitaessa on olennaisen tärkeää, että kaikki saatavissa oleva todistusaineisto osataan 'suodattaa' esiin. Avainasemassa tässä prosessissa on ilmiön oikea määritelmä. Tässä mielessä aiemmin esitetyn Condonin määritelmän puutteena on pidettävä sitä, että se sallii suuren määrän 'taustahälyä' tutkimusaineistossa, jossa etsittävä 'signaali' mahdollisesti juuri piilee. Useimmat UFO -ilmiötä opiskelevat olisivat halukkaita omaksumaan rajoitetumman määritelmän, esimerkiksi Hynekin (1972) esittämän.

Hän suosittelee, että 'UFO -raportti' määritellään 'ilmoituksena, jonka on tehnyt henkilö tai joukko henkilöitä, joita tavanomaisin perustein voidaan pitää henkisesti normaaleina ja tasapainoisina, ja jotka kuvaavat henkilökohtaista visuaalisesti tai instrumenttien avulla taivaalla tai maan pinnalla näkynyttä valoa tai kohdetta, oletettuine fysikaalisine vaikutuksineen, ja jota havaitsija ei kyennyt selittämään jollakin tavanomaisella fysikaalisella ilmiöllä, kohteella tai jollakin psykologisella tapahtumalla tai prosessilla.'

Ilmiön määritelmä on kuitenkin vain yksi suodatustyön osa. UFO -ilmiön kaltaisen ongelmallisen tapahtuman tutkimisessa olisi käytettävä myös muita suodattimia, joita saattavat olla mukaan otettavan todistusaineiston valikointi, luokitteluperusteet jne. Tutkijoiden tapausyhteenvedot ovat tietysti tapa jakaa todistusaineistoa eri kategorioihin, mutta menettelyä on pidettävä alkeellisena.

Toinen tieteellisen metodiikan perusperiaate on, että hypoteesia (kuten ETH) tutkittaessa on hyödyksi nähdä se toisensa poissulkevien hypoteesien joukon yhtenä osana. Tämän seikan myös Thayer näyttää selvästi muistaneen (Condon & Gillmor, 1968, p. 116), sensijaan Condon ja hänen muut tutkijansa näyttävät olleen piittaamatta asiasta.

Vihdoin on hypoteesia testattaessa myös vältettävä sellaista tietojen muotoilua, joka riippuu asetetun hypoteesin totuusarvosta, ts. siitä onko hypoteesi oikea vai väärä. Sanalla sanoen teoriasidonnaisia argumentteja on vältettävä. Ennen kaikkea juuri tämä vaatimus tekee UFO -ilmiön arvioinnin hyvin vaikeaksi: jos meitä miellyttää sellainen hypoteesi, että ilmiö saattaa aiheutua hyvin korkealle kehittyneestä sivilisaatiosta, joudumme hyväksymään sen mahdollisuuden, että yksinkertaisina pitämämme tosiasiat eivät laajemmassa ja muitakin näkökohtia huomioonottavassa yhteydessä ehkä olekaan aivan niin yksinkertaisia, kenties eivät totuuksia ollenkaan.

Erityisenä esimerkkinä tästä kiinnitettäköön huomiota (Condon & Gillmor, 1968, p. 143)argumenttiin, jonka mukaan ääntä nopeamman UFOn tulisi tuottaa äänivallin murtumisesta aiheutuva pamaus. Tämänhän aiheuttavat kaikki ihmisen rakentamat yliäänikoneet. Meidän ei kuitenkaan pitäisi olettaa, etteiko jokin kehittyneempi sivilisaatio olisi keksinyt tapaa lentää ääntä nopeammin, yliäänipamausta aiheuttamatta. Petit (1986) on kiinnittänyt tähän seikkaan erityistä huomiota UFO -raportteja tutkiessaan. Hän on myös esittänyt magnetohydrodynaamisen toimintaperiaatteen, jota käytettäessä yliäänipamaus voidaan tukahduttaa.

Vaikkakin tietojen muokkauksen toteuttamiselta on helppo vaatia mainitunlaista periaatetta, sen asiallinen noudattaminen ei ole ollenkaan yksinkertaista. Saattaa itseasiassa olla jopa välttämätöntä edetä yrityksen ja erehdyksen tietä: jos tullaan umpikujaan, siis tilanteeseen, jossa esitettyä havaintoaineistoa on mahdotonta saada sopimaan yhteen lähtöolettamukseksi asetetun hypoteesin kanssa (kuten ETH), saattaa olla tarpeen tarkastella uudelleen tietojen nojalla tehtyä päättelyä. Tämän avulla saattaa selvitä päästäisiinkö tilanteeseen, jossa todistusaineisto saadaan sopimaan ainakin johonkin selvään hypoteesiin.^*

Toinen esimerkki tämäntyyppisestä tilanteesta on keskustelu 'Auton toimintahäiriöt ja ajovalojen sammuminen'(kts. Craig in Condon & Gillmor, 1968, pp. 100-108), jota käsiteltiin jaksossa IV. Kuten todettiin, Condon ja hänen tutkijansa ovat sillä kannalla, että jos autojen moottorit pysähtyvät, syyn täytyy olla UFOjen yhteydessä esiintyvissä voimakkaissa magneettikentistä. Condon ja hänen tutkijansa eivät ilmeisestikään anna painoa mahdollisuudelle, että jokin korkeasti kehittynyt sivilisaatio saattaa tuntea ja käyttää sellaisia fysikaalisia prosesseja, jotka meillä ovat vielä tuntemattomia. [Kenties tämä mahdollisuus kuitenkin houkuttelee tiedemiehiä kaikkein eniten kiinnostumaan UFO -ilmiön tutkimisesta.] Condonin tutkijoiden keskustelu yliäänipamauksista ja autonmoottorien toimintahäiriöistä tarjoaa kaksi ensiluokkaista esimerkkiä teoriasidonnaisista väittämistä.

⁵ Tämä edellytyksellä, että tutkimus oli vapaa ja avoin, eikä siihen liittynyt salaisuuksia, kuten peiteltyä toimenpidelistaa tai salaisiksi luokiteltuja tietoja. Katso myös 'Jälkipohdintaa' -jaksoa.

* Tämä on luonnontieteissä aivan yleistä ja hyväksyttävää. Tiede toimii siten, että jos havainnot eivät sovi teoriaan, on teoriaa muutettava. Sturrockin esitys on tässä kuitenkin jo toinen loistelias esimerkki tutkijan asenteen vaikutuksesta tutkimuksen lopputulokseen. (Suom.huom.)

Paluu alkuun